Menetys

Minä rukoilin silloin viimeistä kertaa.


Siskoni verestä,
uusi elämä,
huutaa keuhkoistaan rakkaani elämää.
Verinen nuora,
viimeisenä merkkinä,
kahden ihmisen viimeisestä yhteydestä.


Niin helppo katkaista.


Vihani saa muodon,
inhoni sen airueeksi.
Ne marssivat kuin mustuva aalto,
keihäät tanassa.
Vaatimaan verta,
viattoman olennon.


Tämä kun tuntui niin,
kurjalta kaupalta.


Sidoin sen kuitenkin,
vaaleisiin liinoihin,
ja vein pois.
Puna siskoni liepeillä,
sama kapalon kääreissä.


Eläisitpä sinä,
hieman kauemmin.


Ohi uuden syntymän.