Persoonallisuudesta

Äänesi sortui sen aikana.


Sen kaiken,
ja ehkä aavistin.
Mutten suuremmin,
ajatellut etukäteen.


Jälkikättä ei tarvita,
muutenkaan.


Väitin tietäväni,
äidistäsi niin paljon.
Liian symmetrinen verkko oli,
mielestäsi universumiksi.
Eikä omituinen mies,
ollut laisinkaan hirtetty.


Sinä tiesit niin kovin paljon.


Jaoin muutaman totuuden,
yrittäen saada itseni kartalle.
Kartalle itseni kanssa.
Elämä kuitenkin on niin monimutkaista,
ja ennen kaikkea,
hämmentävää.


Rappukäytävään astuminen,
oli silloin kovin vaikeaa.
Ajan kulkua,
en silloin kaivannut.
Toivoin vain järjen kuolemaa,
ajatuksen lobotomiaa.


Olit kaunis,
ja kovin väsynyt.
Minä tungetteleva,
seurallinen,
ja etenkin,
ajattelematon.


Kuulostinpa koiralta.
Sain rapsuni kuitenkin.


Tämä huomionkipeys,
niin kovin vaikeaa.
Se ei tee,
minusta tai mielestäni,
mistään,
kovin realistista.


Mieli kääntyy,
kääntyy,
kääntyy.


Olen kuitenkin yhtä mieltä,
itseni kanssa.


No regrets.