Elävää massaa,
lukumäärältään ihminen.
Odottaen alkupisteessä,
hengittäen päämäärässä.
Täysin,
kaikin puolin,
samassa paikassa.
Kääntyi osoittajiin,
näki ajan tulleen,
taas hieman lähemmäksi.
Soi kaloreitaan,
kulutti viidettä kirjainta,
sairaitakin määriä.
Katosi hälyä,
vältti meteliä,
kaipasi rauhaa.
Ihme kyllä,
saikin sen kaiken.
Aika kului,
kalorit paloivat,
taivaskaan ei synkennyt,
kuin muutaman asteen.
Kello 17:55,
savuan hieman,
kun odotan ystävää.
VR se vain tarjoaa matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti